... tahdon saada suuren, enkä pelkää ollenkaan....

Murr! ;)

Tällaista kesäistä kakkua tein äitini miesystävälle, kun kahvittelivat meillä hänen synttäreitään. Kakkuun sisältyy "sisäpiirin vitsi"; ko. mies on tilaillut minulta aina tiikerikakkuja ja heitti sitten joskus vitsinä, että teepäs leijonakakku...Tässä se nyt on! ;)

Tämä jellona on rungoltaan sokerikakkupohjaa, se on syönyt sisuksiinsa runsaasti mustikkahilloa sekä tuoreita mansikoita, mahaan mahtui vielä vaniljalla maustettua kermaakin.

Ulkonäkö koostuu hurjasta harjasta, joka on saanut värinsä Wiltonin pastaväreistä, myös naaman turkin väri on samoista aineista peräisin. Silmät ovat manteliset. Kaiken kuulevat isot korvat ovat saaneet muotonsa marsipaanista. Eläimellä on suuri kuono, jolla haistaa kaikki otuksen syömistä yrittävät rohkeat ihmishenkilöt, kuono on olemukseltaan varsin suklainen. "Pisamansa" se on saanut mantelirouhetta haistellessa.

Tuo hurja kesäleijona saatiin kuitenkin saalistettua ja se päätyi syötäväksi ja kelpasi metsästäjilleen mainiosti. :)